New year – new me, eiku...

Viimeset viikot ovat olleet melko vauhdikkaita... joulu, uusi vuosi ja synttärit! Mahtui sinne joulun ja uuden vuoden väliin myös viides hoitokerta ja lääkärin vastaanotto liittyen ensimmäiseen kontrollikuvaukseen. Lääkäriltä saatiin hyviä uutisia, sillä hoitovaste on tällä hetkellä hyvä! Aktiivisuus on vähentynyt, arpeutuminen alkanut ja pernassa ollut pesäke on hävinnyt jo kokonaan. Enää jäljellä siis keuhkojen välissä oleva pahkura, joka sekin on pienentynyt jo kolmasosan. Hoitojen puolivälikin kolkuttetelee ilman takapakkeja toivottavasti huomenna tiistaina😎 Puoliväli tulee varmasti olemaan henkisesti iso juttu, koska sitten hoitokertoja alkaa olemaan vähemmän jäljellä kuin mitä niitä on takana.

Uusi vuosikin tosiaan vaihtui, ja on taas aika perinteisille "uusi vuosi – uusi minä" -ajattelijoille. Yleensä en ite näihin kiihkoilijoihin kuulu, koska mikä päivä vaan voi muuttaa itteään jos haluaa, mutta nyt mie vaan tiiän että 2017 tulee olemaan miun vuosi! Jos viimeset pari vuotta onkin tuntunut siltä, että meno on ollut melkosta vuoristorataa niin kyllä täytyy myöntää, että vuosi 2016 vei voiton. Viime vuonna mentiin pohjiin, mutta siitäkin jäätiin henkiin💪 Ja hei, pohjalta on onneksi vaan yks suunta ja se on ylöspäin! Enpähän voi ainakaan sanoa, että olisin se J. Karjalaisen laulusta tuttu mies, jolle ei koskaan tapahdu mitään. On kyllä tapahtunut, välillä vähän liikaakin, joten toivotaan tästä vuodesta ainakin hieman tasasempaa kuin aiemmista. Vuoden vaihteessa tuli myös selattua kuvia viime vuodelta, ja niitä katellessa muistin, että miehän oon liigadebyyttini salibandykentillä jo tehnyt😄 En pelaajana tosin, mutta viime helmikuussa Happee vs. O2 naisten derbypelissä miut pystyi bongaamaan kentältä Heimo Hirvenä.  Kaikkeen sitä tulee lupauduttua... who knows, ehkä Heimo tekee comebackin vielä tällä kaudella... Debyytti oli kuitenkin sen verran vakuuttava, että myöhemmin keväällä minuu pyydettiin vielä Happeen miesten välieräpeliinkin hirveilemään.


Liigadebyytti! Pääsin osalliseksi derbyssä myös lämärikisaan. Miten tätä mailaa ajetaan...? Kuvat napannut Ismo Nybacka.

Uuden vuoden otin vastaan Lahden kupeessa Kuivannolla paikallisen pikkukuppilan pihalla juosten väärään suuntaan lähteneitä raketteja karkuun. Olin viettämässä uutta vuotta kaverini kotona, ja ohjelmassa ei ollut muuta kuin palju, ruoka ja rentoilu. Lahdesta matka jatkui uuden vuoden jälkeen Lappeenrantaan moikkaamaan vanhoja tuttuja kavereita ja paikkoja, sillä lukioikäsenä tuli palloiltua koriksen perässä Lappeenrannassa. Enpä olisi pari vuotta sitten uskonut, kun viimeisen A-junnuvuoden jälkeen Lappeenrannan Urkilla sain SM-hopean kaulaani, että joku päivä heilun kyseisessä hallissa sählymailan kanssa samaan aikaan, kun entinen seurani Catz treenaa korista vieressä (kiitos Haksalle, kun sain palloilla kentän sivussa!). Noh, elämä vie eteenpäin😁

Muutama kerta tullu jäätyä tällä asemalla pois.

Reissuviikko jatkui vielä Lappeenrannan jälkeen Joensuun vierailulla, ja ohjelmassa oli muun muassa Katajan Champions Leaguen korispeli, johon olin saanut iskältä joululahjaksi VIP-liput. VIP-liput olivat kuitenkin vielä pieni ylläri, sillä iskä yllätti paikan päällä vielä toisenkin kerran. Paljastui nimittäin, että iskä tuntee miesten salibandymaajoukkueen päävalmentajan Petri Kettusen, kun Pete pamahti samaan pöytään syömään. Hetken piti kattoa, mistä mies on oikein tuttu, mutta nopeesti vastaus tuli mieleen. Toivottavasti tästä kohtaamisesta siirtyi jonkunnäköstä salibandyviisautta miunkin päähän!😎

Pic or didn't happen!

Ikävuosia tuli tosiaan tammikuun 5. päivä 22 täyteen, joko saa ikäkriiseillä? Juuri sopivasti synttäripäivänä sain Oxdogilta sponssina paketin käsiini, joka sisälti muun muassa sen haaveissa olleen uuden mailan! Loistava synttärilahja, iso kiitos Oxdogille😊 Sormet syyhyten lähen kohta toista kertaa testailemaan uutta mailaa!