New chapter

Hei vaan hei, en mie edelleenkään ole ihan kokonaan tätä blogia unohtanut, melkosta haipakkaa on vaan ollut mennyt kesä/syksy niin kirjoittelu ei ole ollut ensimmäisenä mielessä. Paljon on tosiaan kerennyt tapahtumaan edellisestä postauksesta niin salibandyn kanssa kuin myös muuten niin otetaan tähän väliin pieni kurkkaus siihen, mitä miun elämään nykysin kuuluu! Koitetaan pitää juttu kuitenkin lyhyenä ja ytimekkäänä.

Terveyden puolesta kaikki on tosi hyvin, viimesin kontrolli miulla oli nyt vasta lokakuussa eikä niissä mitään poikkeavaa löytynyt. Seuraava kontrolli on tulossa maaliskuussa, joka on taas vähän laajempi kuvauksineen ja tutkimuksineen. Jos sillonkin kaikki on edelleen okei, niin sen jälkeen miun ei tarvitse enää kuvissa juosta! Sitten riittää pelkät verikokeet ja lääkärikäynnit.

Uusi kausi uudet kujeet.

Mitä muuta? Noh... Jyväskylä on tällä hetkellä ainakin hetkellisesti vaihtunut Lahdeksi. Hain viime keväänä kouluun opiskelemaan liikunnanohjaajaksi, ja niinhän siinä kävi että sinne myös pääsin! Haaga-Helia järjestää liikunnanohjaajan koulutuksensa Vierumäellä, joten muutto tuli ajankohtaiseksi. Koulupaikastani Jyväskylän yliopistolla en kuitenkaan myöskään ole luopunut, ja tarkotuksena onkin mennä jatkamaan siellä hommat loppuun, kunhan oon saanut liikunnanohjaajan paperit käteen. Viime vuonna kypsyi ajatus siitä, että Jyväskylästä on vaan pakko päästä hetkeksi pois, että voin ihan lopullisesti parantua ja päästä normaaliin elämään kiinni. Sitä tunnetta on vaikea selittää, mutta sanotaanko vaikka niin että maiseman vaihtaminen ja uudet jutut tekee yleensä aina hyvää, ja tämmösen kokemuksen jälkeen ekstrahyvää.

Entäs sitten sähly? Sanotaanko, että ei kyllä yhtään hullummin mene silläkään puolella tällä hetkellä. Viime kausihan päättyi meillä O2-Jyväskylän naisten kakkosjoukkueen eli pimpiäisten kanssa nousujuhliin, kun päästiin juhlistamaan nousua ykkösdivariin.Terveisiä vaan kaikille pimpiäiseksi ittensä tunnistaville, kiitos kun autoitte miut alkuun uuden lajin kanssa. Pelipäivänä kuunnellaan edelleen aina Tainaa, kerran pimpiäinen aina pimpiäinen!

Keväällä pelit päättyivät ykkösdivarin nousujuhliin!

Muutto Lahteen laittoi tietenkin miettimään myös joukkuejuttuja, ja niinhän siinä kävi että uusi joukkuekin löytyi Suomen Chicagosta. Keväällä juhlittiin divarinousua, mutta miullehan ei sitten yhen portaan nousu riittänyt vaan niinhän siinä sitten kävi että nousijajoukkueen Pelicansin kanssa lähdin ottamaan selvää, miltä se meno näyttää naisten salibandyliigassa. Hetken vielä kesällä mietin pelaisinko Lahdesta käsin reissupelaajana O2:n kanssa divaria, mutta kun Pelicansista tarjottiin mahdollisuutta lähteä joukkueen mukaan niin ei sitä tarjousta voinut olla käyttämättä! Kesä menikin pitkälti treenatessa, mutta kerkesi sitä muutakin touhuamaan, miulla oli aika varmasti paras kesä tähän mennessä, ja olihan kelitkin aika älyttömät! Ihan ehottomasti kesän paras viikonloppu oli Suomipop festarit Jyväskylässä käytännössä miun takapihalla, voi sitä onnen ja ilon määrää sinä viikonloppuna!

Salibandyliigaa? Mie? Jep, luit ihan oikein!😁 Onhan se aika uskomatonta, alunperin miulla oli tarkotuksena ilman sairastumista, että oisin 23 vuotiaana päässyt liigajengin kelkkaan mukaan, mikä tarkottaa nyt siis että oon vuoden edellä miun "aikataulusta", kun pelikausia on takana vasta yksi. Mut sehän ei missään nimessä haittaa! Aika hurjaa se vaan on. Viime viikolla miun Snapchat muistutti minuu, että tasan 2 vuotta sitten olin tullut ambulanssilla paluupostina sairaalaan takasin ensimmäisten sytostaattien jälkeen, kun kotiutuksen jälkeen olin pökertynyt Prismaan. Toisaalta tuntuu että siitä on jo kaks vuotta, mutta toisaalta taas että vasta kaks vuotta. Ristiriitasta... mutta sählyn kannalta kun miettii, niin onhan se vasta! Pakko vielä sanoa, että tuo yö minkä kyseisen ambulanssikyydin jälkeen oon sairaalassa viettänyt on heittämällä elämäni kamalin yö, sillon jos koskaan oli kyllä äitiä ikävä.

Pelicansin kanssa tosiaan sutkutetaan tällä kaudella, ja jalka on saatu oven väliin isompiin ympyröihin. Se ei kuitenkaan vielä tarkota sitä, että olisin nyt siellä missä haluisin joskus olla. Melkein voisi sanoa että nyt se työnteko vasta ihan tosissaan alkaa, nälkä kasvaa syödessä. Viime kaudella sanoin tavotteeksi nöyrän työnteon ja että keväällä voi kerätä sen hedelmät. Se työnteko riitti tälle kaudelle tähän pisteeseen. Tulevalla kaudella olis tarkotus jatkaa samalla tavotteella, työhaalarit niskaan ja keväällä katotaan taas missä ollaan menossa! Oikeeseen suuntaan ollaan ainakin menossa, pikkuhiljaa alan saamaan jutun juonesta kiinni, eikä mailaa tarvii enää treeneissä ihan niin kovasti puristaa ku alussa😂 Viime viikolla juttelin myös meidän apuvalmentajan kanssa ja hän miulle sanoi: "kehuin sinuu tänään Hyttiselle, oot kyllä kehittynyt hirmusesti, olit eilen hyvä treeneissä. Nöyränä työntekoa vaan niin peliaikaakin tulee". Terkkuja meijän koutsille joka ittensä tästä tunnistaa, tuosta tuli aika superhyvä fiilis, ja se toi taas ihan uutta uskoa omaan tekemiseen!😊

PSS:n kanssa pelattiin Roosa nauhat pelipaidoissa kiinni, ja yks parhaista kavereista vastustajissa, ei huono!

Eka peli mihin pääsin kokoonpanoon mukaan oli enemmän ku sopivasti Roosa nauha -peli Porvoossa PSS:ää vastaan. Tuolla yhdistelmällä oli miulle aika valtava merkitys! Jotenkin tuli semmonen olo, että ympyrä sulkeutuu. Aika täsmälleen pari vuotta aiemmin olin saanut syöpädiagnoosin, ja pari vuotta siitä eteenpäin olin siinä pisteessä, mistä diagnoosin saatuani pystyin vaan haaveilemaan. Ja se peli pelattiin hyvän asian puolesta syöpää vastaan. Meant to be! Kaiken lisäksi vastustajissa oli yks parhaita sählykavereita, ja ennen peliä Vänelle hehkutinkin kuinka innoissani olin. Väne miulle sit sanokin että "uskomatonta miten fiiliksissä kukaan voi olla yhestä pelistä". Siihen mie puolestani vastasin, että kyllä miun mielestä jokaisen parikymppisen pitäisi sairastaa syöpä. Ei sillä että sitä kellekään toivoisi, vaan sen takia että sen jälkeen elämä on muuten aika jännää ja hauskaa😎 Niihin elämän pieniin onnistumisiin ja juttuihin syttyy ihan eri tavalla kuin ennen!

Paljon voisi turista vielä lisääkin, mutta jätetään tää nyt tällä kertaa tähän, jotta edes joku jaksaa tänne asti lukea😂 Johan tässä juttua tulikin! Katotaan milloin saan seuraavan kerran kuulumisiani ulos, melko kiireistä on tällä hetkellä koulun ja treenien yhdistelemisessä, mutta eiköhän taas joku hyvä väli löydy!