tiistai 4. heinäkuuta 2017

You can either run from it, or learn from it

Kesä etenee ihan vilisten, aika vaan katoaa johonkin! Kelitkään ei oo vielä olleet parhaat mahdolliset muutamia päiviä lukuunottamatta, joten miulla on ollut hyvin aikaa pohtia asioita. Eniten on tullut mietittyä, mitä kaikkea syövän sairastaminen on miulle opettanut. Oon sitä mieltä, että asioita voi joko paeta tai kohdata ne ja oppia niistä. Ihan alusta asti ajattelin, että otan koko jutun omanlaisenaan oppituntina. Ajattelin niitä asioita tänne avata, ja väliin tiputtelen joitakin hetkiä menneeltä kuukaudelta kuvien muodossa😄


Nyt jälkikäteen voisin todeta, että koen jopa olevani etuoikeutettu ja kiitollinen siitä, että oon näin nuorena joutunut tämmösiä asioita käymään läpi. Miun maailmankuva ja suhtautuminen elämään on varmasti aika erilaisia kuin mitä ne oli vaikka vuosi sitten. Nämä asiat on kuitenkin semmosia, mitä ei missään koulussa tule opittua vaan ite ainakin opin ne, kun joutui pakon edessä pysähtymään ja ajattelemaan.

Ensimmäisenä opin, että elämässä tärkeintä on onnellisuus. Ihan sama, mitä tulee eteen, kunhan on onnellinen niin millään muulla ei oikeestaan oo väliä. Itelläni terveys oli pahasti vaakalaudalla ja oisin voinut jopa kuolla, mutta ei semmosia tullut edes ajateltua, kun muuten koin että kaikki on aika hyvin. Vaikka niitä tosi huonojakin päiviä oli, niin monen monta iltaa oli myös semmosia, että sain käydä valtavan iso hymy huulilla nukkumaan. Hyvät tyypit ja hauskaa tekemistä, enhän mie ees aina muistanut että oisin sairas, ei siihen muuta tarvita😊 Elämä on myöskin liian lyhyt semmoisten asioiden tekemiseen, joista ei pidä. Tee siis asioita, joista oikeesti tykkäät!


Tää oli ihan ylikiva päivä Helsingissä!

Yksi tärkeimmistä opeista on, että älä tuomitse ketään ennen kuin tiedät hänen tarinansa. Ei sillä että ennenkään olisin kovin tuomitseva tai ennakkoluuloinen ollut, mutta sain ite tästä opetuksen kantapään kautta. Yhtenä esimerkkinä se, kun kaverini kanssa oltiin laivalla silloin huhtikuussa, kun sytostaatit olivat loppuneet, ja kovin montaa hiusta ei päässä roikkunut. Otin pipon pois päästä, koska välillä tulee tuskahiki kulkea koko ajan hattu päässä... Pipon otettuani pois kaverini sanoi "kyllä muuten noilla tytöillä tuli järkyttyny ilme naamalle". Niin... tuskin olisi tullut, kun tietäisivät mikä on tarina hiusten takana. Ja kyseessä oli siis ihan aikuisia ihmisiä. Saman reaktion huomasin myös itsekin joskun muun muassa kauppakeskuksessa teinien naamalla, kun pipon otin pois. Kyllä miusta olis jo kiva kulkea tuolla ilman pipoa/lippaa, mutta oon todennut että pipon/lipan kanssa oon vielä tällä hetkellä kaikille turvallisempi vaihtoehto😁 Joten en enää koskaan tee kenestäkään omaa mielipidettäni muiden mielipiteiden, kuulopuheiden tai ulkonäön perusteella, jos en tyyppiä oikeesti tunne. Jokainen saa ite miulle teoillaan näyttää ja kertoa millainen oikeesti on!


Miut ja muutama miun entinen korispelikaveri kutsuttiin pelaamaan legendaarisen Tiistaikerhon kanssa, olipas kivaa koriskin pitkästä aikaa😎

Välillä on aurinkokin yllättäny! Ja miun bikinithän näyttää tältä, koska en saa sädehoitoalueelle aurinkoa ottaa😁

Opin totta kai arvostamaan terveyttä. Kyllä nyt arvostaa korkealle, että pystyy tekemään taas asioita niin kuin ennen sairastamista, treenaamaan ja muutenkin elämään itelleen normaalisti. Vaikka kuinka tavalliseen tapaan yritin sairastamisen aikanakin elää niin eihän se tietenkään samanlaista ollut. En ennen muun muassa ollut mikään juoksulenkkien valtava ystävä, mutta ai että kun nykysin nautin niistäkin!

Opin, että mitään ei voi ottaa itsestäänselvyytenä. Oli sitten kyse terveydestä, ystävistä, perheestä, harrastuksista, koulusta, työpaikasta, siitä että on hiukset päässä tai mistä vaan, niin niitä kaikkia kannattaa arvostaa, silloin kun ne ovat olemassa. Koskaan ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ja asia viedään elämästä itestä johtumattomista syistä pois.

Ihan turrena Turussa!

Opin hidastamaan tahtia ja viettämään aikaa itteni kanssa. Olihan se outoa, kun oon ennen tottunut olemaan koko ajan menossa joko koulussa, töissä tai treeneissä. Paljon tuli pyörittyä yksinään varsinkin päivisin, kun muut oli koulussa/töissä, mutta nykysin nautin siitä että saan viettää aikaa itekseni aina välillä!

Siinä varmaan tärkeimpiä! Ei myöskään tee mieli enää valittaa kaikesta ihan pienestä ja turhasta, koska aina voisi olla asiat paljon huonomminkin😅 Ja yleensä aina, jos suunnitelma A ei toimikaan, löytyy myös suunnitelma B, C, D, E tai vaikka Ö! Ei pidä heti luovuttaa, näkökulmasta voi nähdä esteen taakse. Varmasti myös ajan kuluessa tajuaa vielä lisää asioita, joita tää aika on miulle opettanut.

Mökkibest😎

Lavan vaihtamisen farssi...😂 Nyt onneksi uusi lapa kiinni ja oli kyllä kaiken vaivan arvosta!

Viimenen sairasloman kuukausikin miulla just pyörähti käyntiin, joten normaali arki alkaa koputella kovaa vauhtia ovella! Aika jännää, 9 kuukautta kuitenkin sairaslomalla tullut heinäkuun loppuun mennessä oltua. Treenaaminenkin sujuu pientä etureiden revähdystä lukuunottamatta erittäin mukavasti. Jos pari kuukautta sitten jaksoin juosta välillä kävellen reilun 5km lenkin niin nyt jaksan juosta reilun 8km lenkin intervallien kanssa! On se huikeeta, kun näkee ja tuntee, että eteenpäin mennään, siitä saa hirmusesti motivaatiota jatkoon😊

Isoimmaksi merkkipaaluksi viimeseltä kuukaudelta täytyy kuitenkin nostaa, että miusta tuli 10.6 pienen pojan täti! Se pikkumies sulatti miut ainakin heti ensisilmäyksellä😍 Seuraavien viikkojen ohjelmassa onkin muun muassa ristiäiset, mutta myös esimerkiksi Joensuun kesän parhaasta viikonlopusta, Ilosaarirockista, miut voi bongata!😎

Päätin alottaa pikkujäbän perehdyttämisen heti!