New chapter

Hei vaan hei, en mie edelleenkään ole ihan kokonaan tätä blogia unohtanut, melkosta haipakkaa on vaan ollut mennyt kesä/syksy niin kirjoittelu ei ole ollut ensimmäisenä mielessä. Paljon on tosiaan kerennyt tapahtumaan edellisestä postauksesta niin salibandyn kanssa kuin myös muuten niin otetaan tähän väliin pieni kurkkaus siihen, mitä miun elämään nykysin kuuluu! Koitetaan pitää juttu kuitenkin lyhyenä ja ytimekkäänä.

Terveyden puolesta kaikki on tosi hyvin, viimesin kontrolli miulla oli nyt vasta lokakuussa eikä niissä mitään poikkeavaa löytynyt. Seuraava kontrolli on tulossa maaliskuussa, joka on taas vähän laajempi kuvauksineen ja tutkimuksineen. Jos sillonkin kaikki on edelleen okei, niin sen jälkeen miun ei tarvitse enää kuvissa juosta! Sitten riittää pelkät verikokeet ja lääkärikäynnit.

Uusi kausi uudet kujeet.

Mitä muuta? Noh... Jyväskylä on tällä hetkellä ainakin hetkellisesti vaihtunut Lahdeksi. Hain viime keväänä kouluun opiskelemaan liikunnanohjaajaksi, ja niinhän siinä kävi että sinne myös pääsin! Haaga-Helia järjestää liikunnanohjaajan koulutuksensa Vierumäellä, joten muutto tuli ajankohtaiseksi. Koulupaikastani Jyväskylän yliopistolla en kuitenkaan myöskään ole luopunut, ja tarkotuksena onkin mennä jatkamaan siellä hommat loppuun, kunhan oon saanut liikunnanohjaajan paperit käteen. Viime vuonna kypsyi ajatus siitä, että Jyväskylästä on vaan pakko päästä hetkeksi pois, että voin ihan lopullisesti parantua ja päästä normaaliin elämään kiinni. Sitä tunnetta on vaikea selittää, mutta sanotaanko vaikka niin että maiseman vaihtaminen ja uudet jutut tekee yleensä aina hyvää, ja tämmösen kokemuksen jälkeen ekstrahyvää.

Entäs sitten sähly? Sanotaanko, että ei kyllä yhtään hullummin mene silläkään puolella tällä hetkellä. Viime kausihan päättyi meillä O2-Jyväskylän naisten kakkosjoukkueen eli pimpiäisten kanssa nousujuhliin, kun päästiin juhlistamaan nousua ykkösdivariin.Terveisiä vaan kaikille pimpiäiseksi ittensä tunnistaville, kiitos kun autoitte miut alkuun uuden lajin kanssa. Pelipäivänä kuunnellaan edelleen aina Tainaa, kerran pimpiäinen aina pimpiäinen!

Keväällä pelit päättyivät ykkösdivarin nousujuhliin!

Muutto Lahteen laittoi tietenkin miettimään myös joukkuejuttuja, ja niinhän siinä kävi että uusi joukkuekin löytyi Suomen Chicagosta. Keväällä juhlittiin divarinousua, mutta miullehan ei sitten yhen portaan nousu riittänyt vaan niinhän siinä sitten kävi että nousijajoukkueen Pelicansin kanssa lähdin ottamaan selvää, miltä se meno näyttää naisten salibandyliigassa. Hetken vielä kesällä mietin pelaisinko Lahdesta käsin reissupelaajana O2:n kanssa divaria, mutta kun Pelicansista tarjottiin mahdollisuutta lähteä joukkueen mukaan niin ei sitä tarjousta voinut olla käyttämättä! Kesä menikin pitkälti treenatessa, mutta kerkesi sitä muutakin touhuamaan, miulla oli aika varmasti paras kesä tähän mennessä, ja olihan kelitkin aika älyttömät! Ihan ehottomasti kesän paras viikonloppu oli Suomipop festarit Jyväskylässä käytännössä miun takapihalla, voi sitä onnen ja ilon määrää sinä viikonloppuna!

Salibandyliigaa? Mie? Jep, luit ihan oikein!😁 Onhan se aika uskomatonta, alunperin miulla oli tarkotuksena ilman sairastumista, että oisin 23 vuotiaana päässyt liigajengin kelkkaan mukaan, mikä tarkottaa nyt siis että oon vuoden edellä miun "aikataulusta", kun pelikausia on takana vasta yksi. Mut sehän ei missään nimessä haittaa! Aika hurjaa se vaan on. Viime viikolla miun Snapchat muistutti minuu, että tasan 2 vuotta sitten olin tullut ambulanssilla paluupostina sairaalaan takasin ensimmäisten sytostaattien jälkeen, kun kotiutuksen jälkeen olin pökertynyt Prismaan. Toisaalta tuntuu että siitä on jo kaks vuotta, mutta toisaalta taas että vasta kaks vuotta. Ristiriitasta... mutta sählyn kannalta kun miettii, niin onhan se vasta! Pakko vielä sanoa, että tuo yö minkä kyseisen ambulanssikyydin jälkeen oon sairaalassa viettänyt on heittämällä elämäni kamalin yö, sillon jos koskaan oli kyllä äitiä ikävä.

Pelicansin kanssa tosiaan sutkutetaan tällä kaudella, ja jalka on saatu oven väliin isompiin ympyröihin. Se ei kuitenkaan vielä tarkota sitä, että olisin nyt siellä missä haluisin joskus olla. Melkein voisi sanoa että nyt se työnteko vasta ihan tosissaan alkaa, nälkä kasvaa syödessä. Viime kaudella sanoin tavotteeksi nöyrän työnteon ja että keväällä voi kerätä sen hedelmät. Se työnteko riitti tälle kaudelle tähän pisteeseen. Tulevalla kaudella olis tarkotus jatkaa samalla tavotteella, työhaalarit niskaan ja keväällä katotaan taas missä ollaan menossa! Oikeeseen suuntaan ollaan ainakin menossa, pikkuhiljaa alan saamaan jutun juonesta kiinni, eikä mailaa tarvii enää treeneissä ihan niin kovasti puristaa ku alussa😂 Viime viikolla juttelin myös meidän apuvalmentajan kanssa ja hän miulle sanoi: "kehuin sinuu tänään Hyttiselle, oot kyllä kehittynyt hirmusesti, olit eilen hyvä treeneissä. Nöyränä työntekoa vaan niin peliaikaakin tulee". Terkkuja meijän koutsille joka ittensä tästä tunnistaa, tuosta tuli aika superhyvä fiilis, ja se toi taas ihan uutta uskoa omaan tekemiseen!😊

PSS:n kanssa pelattiin Roosa nauhat pelipaidoissa kiinni, ja yks parhaista kavereista vastustajissa, ei huono!

Eka peli mihin pääsin kokoonpanoon mukaan oli enemmän ku sopivasti Roosa nauha -peli Porvoossa PSS:ää vastaan. Tuolla yhdistelmällä oli miulle aika valtava merkitys! Jotenkin tuli semmonen olo, että ympyrä sulkeutuu. Aika täsmälleen pari vuotta aiemmin olin saanut syöpädiagnoosin, ja pari vuotta siitä eteenpäin olin siinä pisteessä, mistä diagnoosin saatuani pystyin vaan haaveilemaan. Ja se peli pelattiin hyvän asian puolesta syöpää vastaan. Meant to be! Kaiken lisäksi vastustajissa oli yks parhaita sählykavereita, ja ennen peliä Vänelle hehkutinkin kuinka innoissani olin. Väne miulle sit sanokin että "uskomatonta miten fiiliksissä kukaan voi olla yhestä pelistä". Siihen mie puolestani vastasin, että kyllä miun mielestä jokaisen parikymppisen pitäisi sairastaa syöpä. Ei sillä että sitä kellekään toivoisi, vaan sen takia että sen jälkeen elämä on muuten aika jännää ja hauskaa😎 Niihin elämän pieniin onnistumisiin ja juttuihin syttyy ihan eri tavalla kuin ennen!

Paljon voisi turista vielä lisääkin, mutta jätetään tää nyt tällä kertaa tähän, jotta edes joku jaksaa tänne asti lukea😂 Johan tässä juttua tulikin! Katotaan milloin saan seuraavan kerran kuulumisiani ulos, melko kiireistä on tällä hetkellä koulun ja treenien yhdistelemisessä, mutta eiköhän taas joku hyvä väli löydy!

Elämän kevät

Jos oon ennen sanonut, että on ollut pitkä kirjottelutauko niin nyt se on ollut ihan liian pitkä! Muut touhut vaan on pitänyt niin hyvin menossa ettei oo ollut ihan liikaa ylimäärästä aikaa. Mutta nyt on hyvä aika tehdä pieni kurkkaus miun tämänhetkiseen tilanteeseen. Kevät alkaa olla jo hyvässä vauhdissa mikä meinaa yleensä kaikenlaista kivaa!

Alotetaan siitä varmasti monia eniten mietityttävästä asiasta. Ja onneksi pystyn kertomaan, että mie oon terve! Miulla oli viimesin kontrollikuvaus ja verikoe helmikuun lopulla, ja kaikki oli kunnossa, lääkärikin kehui miun veriarvoja erinomaisen hyviksi😁 Nyt ollut kontrollikuvaus oli laajin mahdollinen kuva, mikä paljastaa sen, jos kehossa on epänormaalia aktiivisuutta. Eikä miusta mitään löytynyt! Joten all good terveyden osalta😊 Ekat pari vuotta näitä kontrollikäyntejä on kolmen kuukauden välein, joten seuraava on tulossa sitten kesän korvilla. Hiuksetkin kasvaa kovaa vauhtia takasin, tällä hetkellä voidaan puhua villivarsahiuksista kiharalla takatukalla. Pidennykset heitin menemään helmikuun alussa, ei niitä vaan enää jaksanut, paljon vapaampi olo näin! Yhen meijän pelin jälkeen sain katsojalta palautetta "vähän ku vielä kasvatat tuota tukkaa nii oot niiku Petteri Nummelin", joten vaikka miulla ei kuvamateriaalia hiuksista ookaan niin jokainen voi tuon perusteella miettiä miltä ne tällä hetkellä näyttää😂 Kyllä miulla välillä on kauhee ikävä omia pitkiä hiuksia, mutta näillä mennään mitä on, ja sieltä ne kasvaa koko ajan!

Toiseksi voisin uskoa, että monia kiinnostaa miten miun sählyilyllä menee. Pystyn siihenkin kertomaan, että itseasiassa oikein kivasti! Meillä päätty runkosarjan pelit viime lauantaina, mutta kausi ei kuitenkaan vielä! Myö jatketaan nimittäin ykkösdivarin karsintoihin, ja ne hipat alkaakin jo tänä sunnuntaina😎 Tulos tai tulos periaatteella mennään, omanlaiset pleijarit meilläkin siis tulossa. Kevät on pelaajan parasta aikaa ehottomasti, kyllä mie jo ootan että päästään pelaamaan noita pelejä, missä jokainen vaihto ja tilanne on ihan erilailla arvossaan!

© Jani Virolainen

Entä sitten henkilökohtasesti? Mie oon löytänyt oman paikkani kentältä oikeesta laidasta. Oon siellä niin kotonani, kun pääsen painamaan kammokarvia vastustajan pakkien päälle ja hyökkäyksessä kirmaamaan kärkenä vastaiskuihin😎 Nyt kun on saanu ekan ehjän kauden alle niin kyllä mie huomaan, että oon kehittynyt pallovarmuudessa ihan hirmusesti. Tietynlaisen tatsin kun on nyt hommaan saanut nii ei ihan vielä haluais että pelit jo loppuu, mie oon vasta päässyt vauhtiin😁 Joten toivotaan että meillä pelit jatkuu vielä mahollisimman pitkälle nii itteni ku tietysti myös joukkueen kannalta! Oon myös muutamat pelit käyny vierailemassa pakin paikalla, kun kokoonpanoa on jouduttu viime hetkillä muuttamaan. Aluksi se tuntui miulle lähinnä rangaistukselta, kun en päässytkään käyttämään omia vahvuuksiani hyväksi. Mutta ajattelin että tehtävä on tehtävä ja se on tehtävä, joukkueen puolestahan sitä pelataan. Nyt jälkikäteen ajateltuna, pakkina vierailut oli miulle enemmän ku hyväksi! Oon huomannut sen jälkeen ajattelussani selkeän muutoksen, löysin uskon ja luoton siihen, että kyllä se pallo kestää miun mukana. Itsevarmuus pallon kanssa sai kunnon sysäyksen eteenpäin. Pakkeilu laitto miut myös kasvamaan pelaajana, vaikka omalle epämukavuusalueelle jouduikin. Kyllähän se kehittää, kun pääsee kattomaan ja pelaamaan peliä eri näkökulmasta kuin ennen. Totta on myös sekin, että epämukavuusalueella kehittyy. Peliveto valmennukselta käyttää minuu siellä parin pelin ajan, kiva ku luottoa löyty, vaikka ensimmäinen reaktio itelläni olikin aika kauhistunut👊

Yy kaa koo KAKS!

En voi myöskään ku ajatella, kuinka hyvässä asemassa oon tällä kaudella ollut siinä, millaseen porukkaan oon päässyt pelaamaan. Jossakin treeneissä laskin että niistä pelaajista, ketä siellä oli paikalla niin 11 on pelannut liigassa, niistä neljä on ollut maajoukkueen mukana ja meitä "muita" oli neljä + mie. Kyllä siinä saa ihan tosissaan vääntää ja kääntää, välillä tulee pyörittyä tosi pahasti mankelissa ja käsitys omasta taitotasosta ehkä vähän sumentuu, kun vertailukohdat on kuitenkin niin korkeella. Mutta eipähän tunnu hyppäys niin suurelta sitten jos ja kun lähtee kiipeemään ylemmille sarjatasoille, kun on tottunut vääntämään alusta asti treeneissä niin hyviä pelaajia vastaan! En oo kellekkään uskaltanut aiemmin myöntää, mutta viime kesänä kun näitä meijän liigatyyppejä tuli ekaa kertaa treeneihin nii mie en uskaltanut tulla treeneihin😂 Haha ihan turhaan pelkäsin! Fintelligensiä lainaten miun fiilis on kieltämättä välillä "Ei jou mut draftattiin suoraan junnusarjast liigaan, vaik ainoo lätkä mitä osaan on pöytä-Stiga". Ilman sitä junnusarjaa😂

Kun alottaa vähän vanhempana uuden lajin, josta ei hirveästi ole kokemusta, se tuntuu jännittävältä ja joskus myös tosi stressaavalta. Kuitenkin siinä samalla se opettaa ja kasvattaa ihan hirmusesti, ainakin tietynlaista asennetta ja sitkeyttä. Välillä tulee fiilis, että eihän tästä koko hommasta tuu yhtään mitään, mutta on meijän joukkue vaan huippu ku tsemppaa ja opettaa sen minkä kerkiää! Junnumaisesta höntyilystä lupaan päästä eroon sillon kun itellään ei suju✋ Täytyy koittaa muistaa, että asiat ei tapahdu yhdessä yössä, päivässä eikä edes viikossa, vaan se vaatii kuukausien ja jopa vuosien pitkäjänteistä työtä.

Mitä muuta? Oon tehnyt paluun koriskentille Liikunnan Riemun Minkkien kanssa silloin kun sähläilyltä oon kerennyt, ja se oli ehottomasti syksyn yks parhaita päätöksiä! Vaikka ei enää ookkaan sen isompia tavotteita korikseen, niin pystyn taas sanomaan että koris on kivaa😊 Koulua oon käynyt hitaasti mutta varmasti, mutta on kyllä ollut mielessä hakea kouluun nyt keväällä. Sellaiselle alalle, joka on ehkä enemmän omannäköinen kuin nykyinen, ja viime vuoden jälkeen kaipaisi jollain tapaa ihan uutta alkua. Oon myös muun muassa käynyt ihmettelemässä isoa maailmaa Kanadassa (ja jättänyt avaimet sinne), valmentanut syksystä lähtien 5-7 -vuotiaita tulevaisuuden huippusäbäilijöitä ja täyttänyt tammikuussa 23 vuotta.

Tulevasta keväästä miulla on ihan huippuhyvät fiilikset! Paljon kivoja juttuja tulee varmasti tapahtumaan niin sählyssä, koulujutuissa kuin myös muuten😎 Kaikille niille, jotka on jaksanu näin pitkälle miun tarinointia lukea, haluun toivottaa pirteää ja aurinkoista kevättä!

OBS! Tulevan sunnuntain menovinkkinä voin suositella meijän ykkösdivarikarsintojen pelejä Uuraisilla! Mie ja miun lössi ollaan askissa klo 10, 13 ja 17💪