Den glider in

Vähän pidempi hetki on taas vierähtänyt edellisestä postauksesta, mutta sille on erittäin hyvä syy! Miun sytostaatit nimittäin kerkesi loppua ennen kuin oikein tajuskaan!! Sen kunniaksi oonkin tehnyt kaikkea muuta kuin nysvännyt kotona koneen ääressä😎 Silloin alussa sanoin että keväällä mie herään talviuniltani niin se on todellakin toteutunut. Nyt on oikeestaan ensimmäinen hetki, kun oon ollut pari päivää Jyväskylässä ilman mitään suurempia suunnitelmia.

Päivämäärällä 4.4.2017 miun sytostaattihoidot tuli siis virallisesti päätökseen. Viimesen hoitokerran oli tarkotus olla silloin, mutta miulla ollut jäätävä flunssa pelasti tältä viimeseltä hoidolta, koska tautisena hoitoja ei yleensä anneta. Lääkärin vastaanotto oli ennen tätä hoitokertaa, ja lääkäri päätti että ei anneta sitä viimestä enää ollenkaan. Miun kuvaustulokset edelliseltä viikolta oli olleet niin hyvät ettei sitä viimestä mihinkään enää oikeestaan tarvittu😁 Pari päivää ennen tuota viimestä hoitopäivää maatessani Mikkelin sairaalassa osastolla kuumeisena mietin, mitä tällä elämällä on minuu vastaan; tietysti just se vika hoito siirtyy tän flunssan takia ja hommat vielä pitkittyy loppumetreillä... Mutta se kamala flunssa olikin loppujen lopuksi meant to be! Vaikka se aika hullulta kuulostaakin niin miusta sytostaattien loppuminen oli myös jollain tavalla jopa vähän haikeeta, kyllä sitä vaan kaikkeen ihminen tottuu näköjään..

Mikkelin sairaalan laitteet testaamassa.

Enhän mie voinut uskoa sitä todeksi, että ei tarvinnutkaan enää maata hirveessä koomassa kotona sitä viimestä kertaa, vaikka olin siihen jo ihan valmistautunut. Totta kai flunssa vaivasi, kun ääntäkään ei lähtenyt, mutta se oli oikeesti jopa kivaa tuntea välillä jotain muutakin tautia, kun 11 kertaa putkeen on ollut oksennustauti. Hoidoista selvisin yleisesti ottaen todella hyvin, kaikki meni niin putkeen, kun voi vaan mennä. Monesti joku sytostaattiaine joudutaan jättämään hoitojen aikana pois, koska potilaan kroppa ei vaan kestä, mutta miulla kesti kaikki neljä ainetta ihan loppuun asti💪 Selvisin myös ilman sairastelemisia ihan loppua lukuunottamatta. Neljä oksennusta, monen monta melkein oksennusta, yksi pyörtyminen, muutama melkein pyörtyminen ja yksi ambulanssikyyti. Siinäpä ne isommat "oireet" millä hoidoista selvisin. Pyörtymisen Prismaan ja sitä seuranneen ambulanssikyydin pistän ihan puhtaasti omaan piikkiin, kun en hoitojen alussa osannut vielä kuunnella kroppaani. Mutta hei, kaikkeahan täytyy kokeilla vähintään kerran, joten toivotaan että mie oon nyt ambulanssikyytini kokeillut😁

Hommat miulla jatkuu kuitenkin toukokuussa vielä viimesillä silauksilla, kun pari viikkoa on luvassa sädehoitoa. Mutta miulle sytostaattien loppuminen on henkisesti jo se loppu, sädehoito on niin minimaalinen juttu niihin verrattuna. Oon miettinyt tatuoinnin ottamista, mutta enhän mie mitään tatuointia enää tarvii, kun sädehoitoja varten laitetiin kolme pienen pientä tatuointipistettä yläkroppaan😂 Ei vaaan, enköhän mie jotain leimaa ihoon ota, kunhan keksin jotain oikeesti itelleni tärkeetä ja merkityksellistä. Ihan vielä en siis kuitenkaan voi sanoa olevani täysin terve tai huokasta hoitojen osalta, mutta kauaa ei enää mene!

Kadonneen peruskunnon metsästämisen oon myös alottanut, ja ei voi kuin todeta että onneksi pohjalta on suunta vaan ylöspäin! Yksi perinteinen reitti Joensuussa, jota oon juossut vuosikaudet kevyenä aamulenkkinä, menee ihan kunnon treenistä tällä hetkellä, ja aikaa sen juoksemiseen menee noin puolet enemmän kuin ennen. Mutta sieltä se kuntokin tulee takasin treeni treeniltä. En voi kuin ihmetellä, miten oon jaksanut pelata ne muutamat pelit nyt keväällä, kun kevyt lenkkikin on jo saavutus😂 Hiukset miulla kasvoi myös yhdessä yössä 40senttiä, kun hankin pidennykset sillä maksusitoumuksella, mikä oli tarkotettu peruukin hankkimiseen. Peruukille ei tosiaan tullut tarvetta, kun omat hiukset eivät ihan kokonaan luovuttaneet. Tosin tällä hetkellä nämä hiukset on vielä pipon tai lipan kanssa käytettävä versio, sillä ihan eteen ei saatu vielä pidennyksiä kiinnitettyä, koska omat hiukset ovat siitä vielä niin ohuet. Mutta onpahan vaan mahtava fiilis että on hiuksia edes vähän enemmän😎 Omat hiukset kasvaa myös tällä hetkellä jo ihan silmissä! En aiemmin uskonut, että ne näin nopeesti lähtee kasvamaan, mutta pakko kai se on uskoa. kun ite näkee!

Viimeset viikot onkin tosiaan menneet reissailleissa ympäriinsä elämästä nauttien. Tukholma, pääsiäinen kotikotona Joensuussa, Lappeenranta, Mikkeli sekä viime viikonloppuna Helsinki ja Superfinaali! Tukholman vierailusta on pakko sanoa, että veti jopa miut aika vakavaksi, kun näki siellä ne valtavat kukka- ja kynttilämeret, mitkä oli jätetty pitkin katua sen terroriteon takia. Mie selvisin/selviän syövästä. mutta toiset kuolee rekan alle... En voi kuin ajatella, että miullakin voisi asiat olla paljon huonommin. Ei tee mieli valittaa syövästä, kun saan kuitenkin joka aamu edelleen herätä.

Ainii olin mie myös pari päivää sitten yliopistolla rehtorin järjestämässä tilaisuudessa menestyneille urheilijoille. Onhan se hyvä käydä naama näyttämässä koulussa kerran vuodessa! Oonkin tänä vuonna opiskellut ja urheillut niin hirmusesti että kutsu kävi😂 Ei vaan, kyseessä oli jo aiemmat lacrossen saavutukset, joten täytyhän sitä käydä herkkuja syömässä. Ei muista reissailuista kuitenkaan sen enempää, antaa muutaman kuvan puhua puolestaan!