To be continued

Täysin sattumaa, että teksti tulee ulos Saku Koivun synttäripäivänä, tajusin itekin asian vasta, kun olin jo tekstin kerennyt julkasta. Mutta jälkieditoinilla saadaan onnittelutkin vielä mukaan eli paljon onnea miun esimerkille Sakulle!

Parisen viikkoa ekasta tekstistä kulunut ja toinen hoitokertakin jo takana, joten aika jatkaa kirjoittelua ja kurkata mitä nämä pari viikkoa ovat pitäneet sisällään. Ja niin kuin ekassa tekstissä lupasin, ajattelin myös kertoa tarkemmin, mikä tauti miulla oikeesti onkaan.

Isänpäiväviikonloppuna ennen toista hoitokertaa kerkesin pyörähtämään kotikotona Joensuussa useemman päivän. Samana viikonloppuna olisi ollut myös lacrossen maajoukkueleiri Lahdessa, mutta luonnollisesti en sinne pystynyt osallistumaan. Ensi vuonna on kisavuosi, kun naisten MM-kisat pelataan Englannissa. Paikka kisakoneessa oli totta kai miunkin mielessä, ja vaikka olisinkin pelikunnossa ensi kesänä niin miun olisi pitänyt pystyä osallistumaan nyt marras- ja joulukuun leireille, jotta olisin ollut karsinnassa vielä mukana. Totta kai se harmittaa, mutta kaikkea ei voi saada ja onneksi tulee uusia kisoja! Johan sitä tuli oltua toissa kesänä U19 MM-kisoissa Skotlannissa niin oishan Britit ihan nähty paikka jo muutenkin! En myöskään ole liikaa ollut aikasempina isänpäivinä kotona, koska yleensä ne päivät ovat menneet jossain urheilun perässä menossa, joten oli kiva kerrankin olla paikalla. Isänpäivä oli tosi meidän näkönen, ruokaa ja korista, kun käytiin kattomassa Katajan naisten peliä miunkin ensimmäisellä ja aidolla kotikentällä Urkalla😊

Joensuussa oli aika hyvä käydä jumppaamassa vetoa kohdilleen aamusin!

Sitten tästä itse taudista. Miun imusolmukesyövän tyypiksi varmistui Hodgkinin lymfooma eli se nuorille tyypillinen muoto. Vaikka tauti onkin tyypillinen niin kaverin kanssa laskettiin, että mahdollisuus saada kyseinen tauti on noin 0,002%. Ovat saaneet tähdet olla kohdillaan, että oon itelleni tämmösen onnistunut haalimaan. Täytyy harkita lottoamisen alottamista tosissaan! Nykypäivänä hoidot tähän tautiin ovat jo niin kehittyneitä, että puhutaan pelkästään että se parannetaan. Lääkäritkin totesivat, että jos joku syöpä pitäisi ottaa niin mieluiten imusolmukesyöpä, koska ennusteet ovat nykyisin niin hyvät. Joten erittäin luottavaisin mielin ollaan liikenteessä!

Pahkuroita miun kehosta löytyi kolmesta imusolmukkeesta, keuhkojen välistä kateenkorvasta, soliskuopasta ja pernasta. Soliskuopasta löytynyt pahkura leikattiin koepalaksi kokonaan pois, ja muistona siitä on enää kaulan alueella oleva viiden sentin kokoinen taisteluarpi. Jäljellä on siis kaksi ylimääräistä, ja kohta ei enää niitäkään. Hoitokertoja on nyt takana kaksi ja jäljellä niitä on vielä kymmenen. Hoitoina saan sytostaatteja eli solunsalpaajia tipan kautta suoraan suoneen kahden viikon välein. Hoidot saan päiväsairaalan puolella, niihin menee noin neljä tuntia aikaa ja sitten pääsen kotiin, joten onneksi sairaalassa jumittamista ei pahemmin tule. Ensimmäinen välikatsaus on neljän hoitokerran jälkeen, jolloin tiedetään, kuinka hoidot ovat alkaneet vaikuttamaan.

Viime viikon tiistaina oli siis toinen hoitokerta ja pari päivää sen jälkeen meni käytännössä nukkuessa. En mie kuitenkaan koko viikkoa ollut sählystä erossa, kun loppuviikosta olo alkoi taas korjaantua. Minuu pyydettiin jopa lähtemään lauantaiksi O2 naisten nelosjoukkueen valmentajaksi niiden pelireissulle, mutta oli pakko kieltäytyä tarjouksesta. En uskaltanut lähteä vielä kiihkoilemaan reissun päälle, kun hoidoista oli niin lyhyt aika. Siellä oliskin ollut kokenut ammattivalmentaja penkin päässä! Oonhan mie joskus koriksessa pikkujunnuja valmentanut, eikö se oo aika sama?😄 Valmentajan pestin sijasta suuntasin lauantaina Palokkaan kattomaan Happeen naisten peliä. Kävin myös zoomailemassa itelleni uutta mailaa, kun nykysestä alan olla kasvanut niin sanotusti ohi jo. Vielä ei kuitenkaan uutta kaveria mukaan tarttunut vaan asia on mietinnän alla. Suosituksia otetaan vastaan!

Käytiin sunnuntaina haaveilemassa ulkojäistä.

Sairauden toteamisesta alkaa olla nyt kuukausi aikaa, ja aika on mennyt kyllä tosi nopeasti. Toivon vaan, että aika menee jatkossakin yhtä nopeasti, ja kohta oliskin jo kevät. Keväällä miun pitäs tähän tietoon alkaa olemaan taas terveiden kirjoissa ja heräillä talviuniltani. Jos jotain oon jo erityisesti oppinut niin ihmisistä kaikenlaista uutta. Oon huomannut, että joitain läheisempiä ihmisiä, joita uskoin kiinnostavan muutenkin miten miulla menee niin niistä ei ookkaan kuulunut yhtään mitään. Toisaalta taas etenkin yksi ennestään tuntemattomampi tuttu on ollut positiivinen ylläri! Jos tunnistat ittesi jälkimmäisestä niin ota pelkästään kohteliaisuutena😊 Meidän viime viikon juttelut oli piristävää vaihtelua kooman keskelle!

Loppukevennyksenä nopea otos eilisen illan neppailu(tanssi)hetkestä. Näin mie siis treenaan! "Älä sano et sie käyt kuvaa voi juma". Kuvaaja pääsi yllättämään, mutta onneksi tää ei oo niin vakavaa (kuvanlaatukaan ei ota asiaa vakavasti)😎